Tämä luku on kurssin tekninen ydin. Päälinjat:
- Periaatteet: tutka lähettää, kohde heijastuu, tutka mittaa kestoa (→ alue, R = c·Δt/2), suuntaa (→ atsimuth/elevaatio) ja dopplertransit (→ sädenopeus).
- Havaitsemisen vihollinen on melu (satunnainen, aina läsnä) ja sotku (todellinen mutta ei-toivottu kaiku); Aseet sitä vastaan ovat SNR, doppler suodatus, CFAR ja integraatio.
- Tutkayhtälö rankaisee etäisyys 1/R4: kantama on kallista, häive on voittaa "mutta" neljäs teho juuri, ja pahoittelee on 1/R2 etu.
- Pulssitutkan parametrit — PRF, PRI, PW, käyttösykli, huipputeho/keskiteho — Määritetään vähimmäisetäisyys (c·PW/2), suurin kunnianhimoton alue (c·PRI/2) ja luodaan yhdessä kunkin tutkan sähköinen sormenjälki.
- Doppler-käsittely (MTI, pulssi-doppler) erottaa liikkuvia kohteita paikallaan sotku; taistella sokeita nopeuksia porrastettu PRI.
- CW ainoastaan mittausnopeus, FMCW pieni, vaikeasti havaittava etäisyys; passiivinen tutka Se ei lähetä mitään eikä painota lähetyksiä.
- Antenni määrittää voitto, nippu muoto ja sivulohkot — järjestelmän suorituskyky sekä sivulohkon häirintä.
- Päätöslauselma on kolme ulottuvuutta: kulma (Python λ/D, huononemisetäisyys), etäisyys (Python PW tai 1/B, etäisyys riippumaton) ja nopeus (Python 1/dwell aikaa).
- Epäselvyys: mittaus on yksiselitteinen, jos yksi tulkinta on mahdollinen, epäselvä, jos sitä on enemmän. PRF määrittää molemmat ikkunat — range haluaa matala PRF, doppler korkea — ja matalan/keskitason/korkean PRF:n järjestelmät ovat kolme tapaa ratkaista tämä konflikti.
Tällä matkatavaroilla voit tulkita minkä tahansa tutkajärjestelmän sen valinnoista ja kompromisseista — Ja ymmärrät, missä se on haavoittuva. Seuraavat luvut kattavat passiiviset vastineet: infrapuna ja näkyvä valo, sitten laser.