IR on voimakas, mutta ei ihmelääke. Rajoitukset määräävät, miten IR-antureita käytetään — Ja miten puolustautua sitä vastaan:
- Ei kenttätietoja. Passiivinen IR-anturi mittaa vain suuntaa (atsimutti/korkeus). Etäisyys edellyttää laser-rangefinder, kolmio tai kinemaattinen ranking. Pelkkä palontorjuntaliuos IR ei riitä (Kohdehaku ja seuranta IR:n avulla)
- Sääriippuvuus. Sade, sumu, pilvet, lumi ja korkea kosteus imevät ja hajottavat IR:n voimakkaasti. Alue voi pudota kymmenistä kilometristä (kuiva, kylmä ilma) satoihin metreihin (suljettu sumu). Tutkassa on vähemmän ongelmia.
- Ilmakehän vaimennus ja lämpökontrasti. Myös ulkosade: pöly, savu ja lämpö välähdys (kiillotus) heikentää kuvan. Ja tavoite, jossa on sama lämpötila kuin taustalla (terminen crossover, erityisesti auringonnousun/laskun aikaan), lähes katoaa.
- Vastatoimet ovat suhteellisen yksinkertaisia. Liekit (kuumat varjokohteet), IR-häirintälaitteet (DIRCM: moduloitu laser, joka sokeuttaa tai johtaa etsijää harhaan), pakokaasujen jäähdytys ja suojaus, IR-puristava maali ja naamiointi sekä savuverhot IR-aktiivisilla hiukkasilla.
- Aurinko- ja ympäristöheijastukset. Aurinko, auringon heijastus pilvistä tai vedestä ja kuumista taustoista voi häiritä vanhempia Etsijiä ja tyydyttyneitä sensoreita.
- Huipputehon jäähdytys vaaditaan. Herkkien MWIR-ilmaisimien on oltava kryogeenisesti jäähdytettyjä (~77 K); tämä vie aikaa (jäähdytys), energiaa ja huoltoa. Jäähdyttämättömät LWIR-anturit ovat siellä, mutta vähemmän herkkiä.
EW:n merkitys
Kaksintaistelulogiikka: koska IR on passiivinen kohde ei kuule sen katselua — IR-käyttäjä ei kuitenkaan tiedä, onko sen anturilla tavoite "kiinteä" ilman omaa aktiivista vaihetta (laser-alue). IR-seeker ↔ soihtu / DIRM kilpailu on klassinen EW sykli: parempi kylväjät (kaksivärinen, kuvantaminen) vastaan parempia vastatoimenpiteitä.