Kaikki edellisten lukujen anturiteknologia yhdistyy yhdeksi prosessiketjuksi: Palonvalvonta — "Saattaa olla jotain" -asejärjestelmän askeleet ovat "vammaiset." Yleisessä muodossaan:
- Havaitseminen: Jotain on tekeillä. Varoitus- tai valvontatutka näkee kaiun kynnyksen yläpuolella (Kynnysarvo, vakiohälytysnopeus ja automaattinen nousun säätö) etäältä. Asema: karkea.
- Tunnistetiedot: Onko se ystävä vai vihollinen? Resurssit: IFF-haastattelu, ESM (mitä tutkaa sillä on?), käyttäytyminen (reitti, korkeus, nopeus), EO/IR-tarkastus, menettelyohjaus (lentosuunnitelmat).
- Kohdehaku: Asejärjestelmä on osoitettu kohde (cueing) ja sen oma, tarkempi anturi "sieppaa" kohde sen säde.
- Seuranta: kohdeseurantatutka (tai IR/EO-seurantalaite) seuraa kohdetta jatkuvasti ja tarkasti: sijainti, nopeus, ennustettu kiertorata — palontorjuntaliuos.
- Sitoutuminen: ase on käytössä ja (ohjattujen aseiden tapauksessa) tuodaan kohteeseen — Ohjusohjaus.
- Tappojen arviointi: Onko kohde todella poissa? Jos ei, hyökkää uudestaan.
Huomaa patruuna: Jokainen askel vaatii enemmän tarkkuutta tavoitteistani. Siksi ketju on myös sensoriketju: matalataajuiset tutkat, joilla on korkea etumatka, korkean taajuuden jäljittimet, joissa on kapea takanippu (Taajuusalueet) EW-asiantuntijalle tämä on turkkiteline: jokaisella ketjun askeleella on omat päästönsä — ja hänen omat varoituksensa ja viitekohtansa. Jokainen, joka katkaisee ketjun yhdellä lenkillä (ehkäisee havaitsemista, viivästyttää tunnistamista, rikkoo rataa), rikkoo koko sitoumuksen.