Antennin jättämä energia leviää yhä suuremmalle pallon pinnalle. Koska pallon pinta kasvaa R2:n kanssa, tehotiheys pienenee neliö etäisyys — in käänteistä neliöoikeutta (käänteinen neliölaki):
tehotiheys: 1 / R2
2× toistaiseksi → 4× niin heikko; 10× toistaiseksi → 100× niin heikko
Se on pahempaa tutkalle. Signaalin täytyy mennä. sekä takaisin, ja kohde toimii kuin uusi (heikko) lähetin. Tämä on 1/R2, takaisin 1/R2. Saatu kaikutuotanto pienenee näin ollen neljäs voima etäisyys:
Pvastaanotettu 1 / R4
yksinkertaistettu tutkayhtälö:
Pv = (P)ist × G2 × λ2 × σ) / ((4π)3 × R4)Pist = siirtoteho, G = antennin voitto, λ = aallonpituus, σ = RCS, R = etäisyys
Seuraukset ovat syvät:
- Vaihteluväli on kallis: 2× suurempi alue vaatii 16× enemmän tehoa (tai suhteellisesti parempi antenni / vastaanottaja). Siksi pitkän kantaman tutkat ovat suuria ja energia nälkäisiä.
- Havaitse etävaa'at heikosti kaikella: Renintään kunniaist · G2 · σ). Kaksoisteho antaa vain ~19% lisävoimaa.
- Sääli on etu: Hillosignaalin täytyy mennä vain yhteen suuntaan (1/R2), tutkakaikua on käytettävä edestakaisin (1/R4). Suurella etäisyydellä sääli näin lähes aina voittaa kaiku; vain kun tavoite tulee lähemmäksi kuin polttoväli Kaiku on voimakkaampi kuin häirintä.
Esikatselu
Tutka havaitsee kohteen, jossa on RCS 10 m2 200 km. Sama tavoite häivemittauksilla (RCS 0,001 m2, kerroin 10 000 vähemmän) näkyy vain 200/4.010.000 = 200/10 = 20 km.